Arboretumin henkiinherätys

50 vuotta sitten Rosavillan alueelle tehtiin mittavat suunnitelmat arboretumin luomista varten. Suunnitelmat eivät kuitenkaan ikinä päässeet toteutukseen asti. Tilanne on kuitenkin nyt muuttunut...

Arboretum eli puulajipuisto koostuu erilaisista puulajikkeista. Monesti puulajit on harvinaisempia mitä alueella muuten tavataan.


Rosavillan luonto on jo valmiiksi vanhaa. Tilalle kulkevan tien varressa kasvaa noin 200 vuotta vanhaksi arvioitu mänty. Puu on rauhoitettu meidän pappamme äidin, Lauran, ansiosta. Navetan kulmalla kasvaa puolestaan suurin koivu, jonka olemme koskaan nähneet. Valtavat lehmukset ympäröivät päätaloa, ja nekin on istutettu lähemmäs 100 vuotta sitten.

Rosavillan niemessä kasvaa isoisämme istuttama upea tammipuisto. Täällä asuvat alueen kolme kaurista. Talvisin lumessa näkyvät kohdat, joissa kauriit ovat yönsä nukkuneet.


Tammipuiston viereen on suunnitteilla arboretum.


Kyseinen alue kärsi pahoja myrskyvaurioita ja on jäänyt vähemmälle huomiolle. Olemme kuitenkin hiljalleen keräilleet tietoa alueen maastosta, mikroilmastosta ja elinympäristöstä. Lisäksi olemme tehneet listaa meitä kiehtovista puulajikkeista ja alkaneet kerämään siemeniä. Jos sinulla kasvaa kotipihassasi jokin erikoisuus, jonka sukua haluat jatkaa, otamme mielellämme vastaan siemeniä ja taimia.


Tarkoituksenamme on edetä hiljalleen ja rakentaa arboretumia vuosien saatossa. Vuosikymmenten kuluessa meillä kasvaa siellä upea eri puulajikkeiden kirjo. Erilaiset puut ja monipuolinen kasvillisuus lisää alueen elinmahdollisuuksia useille eläimille ja hyönteisille.



Arboretumin, kuten koko toimintamme ydin on luonto ja ympäristö. Näissä jo 50 vuotta sitten tehdyissä suunnitelmissa todetaan sama. Seuraamme aiempia suunnitelmia ja luomme myös omiamme. Tuomme Rosavillan historiaan uuden luvun, joka on meidän näköisemme.


Katsotaan, josko saisimme luotua tulevaisuudessa istutuspäiviä, jolloin alueella on avoimien ovien päivä. Tällöin kuka tahansa voi tulla mukaan talkoisiin istuttamaan puita ja kasveja arboretumiin. Tarjolla on herkullisia eväitä ja lähtiessä saa mukaansa kimpun kukkapellon antimista kiitoksena. Vaikka kaukaiselta kuulostaakin, vuosikymmenten päästä voi sitten ihailla omien kättensä jälkeä.


Miltä kuulostaa?